Hasta siempre!

maaliskuu 25, 2013

Me sanomme VALLANKUMOUS

Beatriz Preciado

 

Näyttää siltä, että vanhan siirtomaa-Euroopan gurut haluavat edelleen väkisin selittää Occupy-, Indignados, handi-trans-queer-intersex ja postporn –aktivisteille, että emme voi tehdä vallankumousta, koska meillä ei ole ideologiaa. He käyttävät sanaa ”ideologia” samalla tavoin kuin äitini käytti sanaa ”aviomies”. Emme me tarvitse ideologiaa emmekä aviomiehiä. Me uudet feministit emme tarvitse aviomiestä koska emme ole naisia. Kuten emme myöskään tarvitse ideologiaa koska emme ole kansa. Ei kommunismia eikä liberalismia. Eikä katolis-muslimi-juutalaista renkutusta. Puhumme toista kieltä. He puhuvat representaatiosta. Me puhumme kokeilusta. He puhuvat identiteetistä. Me puhumme moneudesta. He puhuvat lähiöiden hallitsemisesta. Me puhumme kaupungin sekoittamisesta. He puhuvat velasta. Me puhumme seksuaalisesta yhteistyöstä ja ruumiillisesta keskinäisriippuvuudesta. He puhuvat inhimillisestä pääomasta. Me puhumme lajienvälisestä liittoutumisesta. He puhuvat hevosenlihasta lautasillamme. Me sanomme: nouskaamme hevosten selkään ja paetkaamme globaalia lihamyllyä. He puhuvat vallasta. Me puhumme kyvystä. He puhuvat integraatiosta. Me puhumme avoimesta koodista. He puhuvat miehestä ja naisesta, mustasta ja valkoisesta, ihmisestä ja eläimestä, homoseksuaalista ja heteroseksuaalista. Me kysymme: oletteko huomanneet, että totuuden tuotannon koneistonne ei enää toimi… Kuinka monta Galileita tarvitaan tällä kertaa, jotta opimme uudelleen nimeämään asiat, itsemme? He käyvät meitä vastaan taloudellista sotaa uusliberaalilla digitaalisella viidakkoveitsellä? Mutta me emme tule itkemään hyvinvointivaltion loppua, koska hyvinvointivaltio oli myös mielisairaala, vammaisten keskitysleiri, vankila, patriarkaalis-koloniaalis-heteronormatiivinen koulu. On aika laittaa Foucault handi-queer dieetille ja kirjoittaa Klinikan kuolema. On aika kutsua Marx eko-seksuaaliseen työhuoneeseen. Emme aio käyttää kurivaltiota uusliberaaleja markkinoita vastaan. Nuo kaksi ovat jo päässeet sopimukseen: uudessa Euroopassa markkinat ovat hallitusten ainoa periaate, valtiosta tulee rangaistuksia jakeleva käsi, jonka ainoa tehtävä on luoda uudelleen kansallisen identiteetin fiktio, jotta voidaan lietsoa kauhua ja turvallisuuden vaatimuksia. Emme halua määritellä itseämme kognitiivisiksi työläisiksi emmekä farmakopornografisiksi kuluttajiksi. Emme ole Facebook emmekä Shell, emme Nestle emmekä Pfizer-Wyeth. Emme halua tuottaa ranskalaisuutta tai suomalaisuutta sen enempää kuin eurooppalaisuutta. Emme halua tuottaa. Olemme keskukseton elävä verkosto. Kieltäydymme kansalaisuudesta, joka määritellään tuotanto- tai uusintamiskykymme perusteella. Haluamme totaalisen kansalisuuden, joka määritellään tekniikoiden, nesteiden, siementen, tietojen jakamisen kautta… He sanovat, että uutta puhdasta sotaa käydään koneiden avulla. Me haluamme rakastella koneita. Meidän kapinamme on rauha, totaalinen affekti. He sanovat kriisi. Me sanomme vallankumous.

 

Libération 20 maaliskuuta 2013

Mainokset