Toinen

maaliskuu 26, 2010

(Jossa kuvitteellisen sokraattisen dialogin muodossa osallistutaan suureen elämänmuutokseen)

Vapaasti suomennettu Alessandro Dal Lagon kirjasta Il business del pensiero. La consulenza filosofica tra cura di sé e terapia degli altri, manifestolibri, Roma 2007.

Muutu kaikki, se ei mene tyhjiin, paikasta
toiseen kulkien voi mihin vain jäseniin tasa siirtyä henki
ihmisen ruumiiseen elikoista ja kääntäen meistä
niihin. Jäljettömiin ei siis huku sielumme koskaan
vaan niin kuin vahakin, jota voi hyvin muovata muuksi
ei pysy entisellään samanlaisena möykkynä, vaikka
on edelleen sama kuin oli, niin voi henkikin aina
henkenä säilyessään yhä uuteen siirtyä hahmoon

Ovidius, Muodonmuutoksia XV, (kertojaäänenä Pythagoras)

Tavallinen työpäivä. Filosofikonsultin toimisto. Huone on järkevästi kalustettu: suuri kirjoituspöytä, jolla Mac ja printteri, ergonomisesti muotoiltu työtuoli, kaksi pienehköä nojatuolia, rauhoittavaa valoa säteilevä pöytälamppu. Verhojen sopivasti peittämän ikkunan takaa kuuluu hädin tuskin työteliään ulkopuolisen maailman häly. Yhtä seinistä peittää kirjahylly täynnä filosofian klassikoita. Ylhäältä vasemmalta lähtien voimme lukea selkämyksistä elämänviisauden etsijöiden nimiä: Adorno, Airaksinen, Arendt, Castells, Himanen, ja kohti oikeaa alakulmaa edeten Ollila, Saarinen ja lopulta Zizek, Slavoj. Muille seinille on ripustettu joidenkin antiikin filosofian, modernin filosofian ja nykyfilosofian merkkimiesten kuvia (Sokrateesta Wittgensteiniin) sekä kopio Rembrandtin teoksesta Filosofi ajattelemassa. Teräsjalkaisella matalalla pöydällä on muutama Suomen Kuvalehti, Tiede-lehti ja niin&näin-lehden viimeinen numero. Ovisummeri soi. Filosofikonsultti sulkee kirjan, nousee ylös ja panee kirjan takaisin hyllyyn. Vieras, asiakas, kutsukaamme häntä Jukaksi, kolmekymppinen, hieman nuhraantuneen oloinen nuorukainen, jolla on huonosti ajetut partahaivenet ja maantienväristen puolipitkien hiusten alta pilkottavat pikkuvauvan nukkaisesta ihosta muistuttavat kulmakarvat. Alkaa filosofinen konsultointi, joka ei tietenkään voi olla muuta kuin sokraattinen dialogi, perusteellinen, tuore ja ajatteluamme pirstova. Keskustelua herättävä ja toimintaa siittävä. Kas tässä siitä muutamia kappaleita.
Lue lisää…

Mainokset

JV

Foucault’n luento 27.1.1982

Yleistä

Taustalla tilanne, jossa subjekti nähdään turvapaikkana maailmassa, ainoana turvana. Selvitäkseen ihmisen on palattava itseensä, paettava itseensä (Plotinos, joka kuuluu myöhäisplatonismin filosofeihin ja siis Foucault’n käsittelemään aikaan puhuu paosta yhteen).

Hellenismin aika ”vastaa” meidän aikaamme globaalistumisen, rajattomuuden ja määrättyjen yhteisöjen hajoamisen aikana. Se oli aikakausi, joka ravisteli Välimeren maiden kansojen ”kosmologista vakaumusta” (J.Z. Smith, Map is not Territory/C. Loew, Myth, Sacred History and Philosophy), ”että elämän tarkoitus on juurtunut kaikenkattavaan kosmiseen järjestykseen, johon ihminen, yhteiskunta ja jumalat osallistuvat”. Maailma on siis rationaalinen ja ymmärrettävissä kokonaan, siihen on näkymä ulkopuolelta. Lue lisää…

Känninen paatti

maaliskuu 16, 2010

eli ”Kommuunin (epä)ajankohtaisuudesta”

J’ai horreur de tous les metiers! – Arthur Rimbaud

Pariisin kommuunin vuosipäivänä Helsingissä pyritään rakentamaan tilaa vapaalle opiskelulle. Mikä sitten on Pariisin vuoden 1871 kommuunin merkitys nykyisille kapitalismin vastaisille taisteluille? Millä tavoin kommuunin vuosipäivä voi muuttua sellaiseksi ”tiikerinhypyksi menneisyyteen”, joka avaa nykyhetkeen vallankumouksellisen tilanteen, käynnistää uuden Kommuunin rakentamisen?
Lue lisää…

”Kysymys, johon tänä vuonna haluaisin käydä käsiksi, on siis yksilöidä se historiallinen muoto, jossa länsimaissa solmiutuvat yhteen kahden elementin, subjektin ja totuuden suhteet”. Luentojen – jotka tosiasiallisesti pidetään vuoden 1982 keväällä – kohteena on siis subjektin ja totuuden suhde ja tuon suhteen erityinen historiallinen muoto.

Ensi silmäyksellä kyse ei ole siis uudesta avauksesta. Foucault’n aikaisemmissa tutkimuksissa subjektin ja totuuden suhdetta on käsitelty jo runsaasti. Omalla tavallaan uutta on, että nyt Foucault’n aineistona ovat – ja tulevat seuraavinakin vuosina olemaan – klassisen antiikin ja erityisesti hellenismin ajan tekstit, eivätkä edes välttämättä minooriset tekstit vaan myös perinteen keskeiset monumentit, kuten Platon. (Kyse ei kuitenkaan ole ratkaisevasta metodologisesta muutoksesta, vaan kenties antiikin tekstien jonkinlaisesta intertekstuaalisuudesta, ja edelleenkin
Foucault nostaa majoritaarisen historian takaa kokonaan uuden näkymän filosofiaan, sen historiaan ja merkitykseen historiassa). Samalla tehtävää voidaan pitää massiivisena tai jopa megalomaanisena: totuuden ja subjektin, filosofian ja subjektin takaa näyttäisi paljastuvan Lännelle ominainen historiallinen, siis rajallinen ajatus ihmisen muuttamisesta totuuden mukaiseksi, ajatus politiikasta ihmisen muuttamisena. Tämän perinteen ulkopuolelle Foucault näyttäisi haluavan astua sekä metodologisesti – tarkastelemalla sitä siis historiallisena ilmiönä: ”kuinka ja missä olosuhteissa voidaan ajatella jotakin sellaista kuin totuus”, subjekti ja niiden integraatio – että henkilökohtaisesti.
Lue lisää…

Rynnäkkö vasten taivasta

maaliskuu 5, 2010

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen ylisti lehdistötiedotteessaan ahtaajien lakkoa ”vastuuttomaksi ja häikäilemättömäksi”. Miten kauniilta nuo luokkavihollisen epätoivoiset sanat kuulostavatkaan vallankumouksellisissa korvissa. Ne ovat luokkataistelun runoutta, aivan kuin työläisten kova pakanarotu olisi jälleen aloittanut vaelluksensa ja pakottanut kapitalistien jähmeän, rappeutuneen sivilisaation polvilleen.

AKT:n ja ahtaajien lakot ovat muistuttaneet meitä lähes unohduksiin painuneesta totuudesta, siitä, mitä lakko elävän työn tai työvoiman taistelukeinona tarkoittaa. Lakko on sabotaasia, vahingon tuottamista pääomalle ja pääoman pakottamista sen avulla suostumaan työvoiman vaatimuksiin. Ahtaajien lakko on häikäilemätön ja vastuuton, koska se tuottaa ”Suomelle” – lue kapitalisteille – 110 miljoonan euron tappiot päivässä. Loistavaa, sanomme me vallankumoukselliset. 110 miljoonaa euroa päivässä valtaa työvoiman käsissä.
Lue lisää…