”Ensimmäiset kapitalistit odottelevat paikalla kuin haaskalinnut, kunnes syöksyvät aikaisemman järjestelmän halkeamien läpi pudonneiden työläisten kimppuun. Tätä tarkoitetaan alkuperäisellä kasautumisella” –
Gilles Deleuze, ”Sur le capitalisme et le desir”

Pääoman I kirjan 24. Ja 25. Luku, ”Niin sanottu alkuperäinen kasautuminen” ja ”Uudenaikainen siirtomaateoria” ovat herättäneet marxistien ja Marx-tutkijoiden piirissä aina lähinnä vaivautunutta hämmennystä. Ne tuntuvat ikään kuin tempautuvan irti Pääoman esitystavan deduktiivisesta logiikasta ja muodostavan joukon jonkinlaisia pääoman esihistorian empiirisiä illustraatioita. Samalla ne aiheuttavat päänvaivaa kaikille historianfilosofisten Marx-tulkintojen rakentajille, sillä ellei aiemmin niin viimeistään niissä käy selväksi, ettei poliittisen taloustieteen kritiikissä kapitalismi merkitse Marxille minkäänlaista kommunismia edeltävää historiallista kehitysvaihetta tai historiallisen teleologian viimeistä aikakautta. Kapitalismi ei ole luonnollista tai ikuista eikä se myöskään ole luonnollinen, vääjäämätön tulos historiallisesta kehityksestä. Marx ei rakenna historianfilosofista jatkumoa feodalismi-kapitalismi-kommunismi vaan tutkii kapitalistisen yhteiskunnan antagonismeja, joiden konkreettisissa muodoissa kommunismi ”todellisena liikkeenä” kehittyy. Grundrissessa ja Pääomassa Marx sanoutuu irti historiallisten kehitysvaiheiden historiasta. Niinpä hänelle kapitalismin esihistoria on historiaa, jonka perspektiivinä on nykyisyys (hieman kuten Foucault’lla).


koko roska (pdf)

Mainokset