Michel Foucault ja uusliberalismin synty I

Michel Foucault’n luennot Collège de France:ssa lukukaudella 1978-1979, jotka on koottu kirjaksi nimeltä Naissance de la biopolitique (Seuil/Gallimard 2004),”Biopolitiikan synty”, käsitelevät teemoja, jotka ovat muodostaneet viime vuosien julkisen keskustelun maaperän: globaalistuminen, uusliberalismi, inhimillinen pääoma, kansalaisyhteiskunta… Luennoista, joiden piti käsitellä biopolitiikan syntyä tulee pikemminkin uusliberalismin genealogiaa.

Jos edellisen vuoden turvaa, territoriota ja väestöä käsitelevät luennot (Sécurité, territoire, population), joilla jo piti puhua biopolitiikasta, keskittyivät modernien ohjausjärjestelmien taustaan sekä historiaan ja valtiojärjen historia oli niissä tärkeässä asemassa, niin ”Biopolitiikan synty” on pikemminkin nykyisyyden analyysia ja sen kohteena on nykyisyys ja sen välittömät poliittiset ongelmat. Myös näissä luennoissa ”biopolitiikan” suoranainen käsittely jää vähäiseksi.

Lue lisää…

Mikki Hiirestä

lokakuu 13, 2008

Walter Benjamin

Keskustelusta (Gustav) Glückin ja (Kurt) Weillin kanssa

Omistussuhteet Mikki Hiiri-elokuvassa: siinä nähdään ensimmäistä kertaa, että oma ruumis tai oma käsi voidaan varastaa.

Asiakirjan reitti virastossa muistuttaa enemmän Mikki Hiiren kuin maratonjuoksijan reittiä.

Näissä elokuvissa ihmiskunta valmistautuu selviytymään hengissä sivilisaatiosta.

Mikki Hiiri osoittaa, että olento voi vielä säilyä olemassa, vaikka siitä olisi riisuttu kaikki ihmistä muistuttava. Mikki särkee ihmiseen perustuvan olentojen hierarkian.

Nämä elokuvat osoittavat, radikaalimmin kuin mikään niitä ennen, kaiken kokemuksen turhuuden. Sellaisessa maailmassa ei kannata hankkia kokemuksia.

Samankaltaisuus satujen kanssa. Koskaan sittemmin ei ole tärkeimpiä ja elävimpiä tapahtumia koettu yhtä merkityksettöminä ja hengettöminä. Ehdoton vastakohta Maeterlinckille ja Mary Wigmanille. Kaikkien Mikki Hiiri –elokuvien aiheena on pyrkimys oppia pelkäämään.

Perusta näiden elokuvien suunnattomalle suosiolle ei siis ole ”mekanisoituminen”, eikä ”formaali”, eikä ”harhautuminen”, vaan se, että yleisö tunnistaa niissä oman elämänsä.

JV

Fanonin kirja Sorron yöstä auttaa Virnon [1] mukaan katsomaan tilannetta, johon suuret läntiset metropolit ovat luisumassa. Sen avulla voidaan nähdä tarkasti suurten metropolien lähiöihin ja erityisesti nuorten alakulttuurien dynamiikkaan sekä niin ”ulossuljettuja” kuin ”integroitujakin” repiviin toistuviin jengisotiin. Siksi ”mieluummin kuin Rousseau kainalossa pohtia hyveellisesti Etelän ongelmia”, on syytä soveltaa Etelästä (Martiniquelta) tulleen Franz Fanonin kehittämiä kategorioita ns. kehittyneihin yhteiskuntiin. On ehkä syytä oppia niiltä, joilla ei ole varaa moraaliin.

Lue lisää…